Viisi väittämää sunnuntailisistä

Tällä kertaa kirjoitan aiheesta, josta oletin, että en joutuisi koskaan kirjoittamaan: sunnuntailisistä. Oikeustila on niiden osalta ollut selkeä jo todella pitkään, eikä tulkintaongelmia käytännössä enää ole. Ollessani tekemisissä eri alojen työntekijöiden kanssa kävi kuitenkin ilmi, että tästä hyvin vanhasta lisästä liikkuu yhä todella mielenkiintoisia harhaluuloja. Käsittelen tässä tekstissä viittä sunnuntailisistä kuulemaani harhaluuloa. Juridisesti teksti on hyvinkin yksinkertainen, mutta sisältää perustiedot asiasta.

1. Sunnuntailisä kuuluu vain aloille, joilla työskennellään vain arkisin

Tämä ensimmäinen väittämä on kaikkein erikoisin käsittelemistäni, mutta valitettavasti tätäkin kuulee vielä sanottavan. Tämä ei ole täysin tuulesta temmattua, koska työsopimuslain 33 §, joka säätelee sunnuntaityön teettämistä, alkaa:

Sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä saa teettää työtä vain, jos sitä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä tai jos siitä on työsopimuksella sovittu taikka jos työntekijä antaa siihen erikseen suostumuksensa.

Normaalisti vain arkisin työskentelevät ihmiset ovat erityisasemassa sunnuntaityön suhteen. Tämä ei kuitenkaan ulotu palkkaan. Sunnuntaityön palkkaa sääntelevä saman 33 §:n toinen momentti ei erottele työntekijöitä millään tavalla. Sunnuntailisää tulee siis maksaa, vaikka työtä teetettäisiin tavallisesti vain sunnuntaisin. Tämä ei kuitenkaan vaadi työntekijän suostumusta.

Tulos: epätosi

2. Sunnuntailisä on työehtosopimukseen sisältyvä asia

Tätä väittämää käytetään erityisesti silloin, kun perustellaan sunnuntailisän maksamatta jättämistä aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta. Sunnuntailisän perussääntely löytyy kuitenkin laista: työaikalain 33 §:n mukaan sunnuntaityöstä on maksettava 100 % korotettava palkka. Tällä perusteella väittämässä ei ole perää, ja myös työehtosopimuksettomilla aloilla tulee maksaa sunnuntailisiä.

Toisaalta työsopimuslain 40 § säädetään, että valtakunnallisten liittojen solmimalla työehtosopimuksella, eli käytännössä yleissitovalla työehtosopimuksella, voidaan säätää asiasta toisin. Liitot voivat siis sopia toisin sunnuntailisästä sisällyttämällä sen työehtosopimukseen. Näistä ehdoista voidaan sopia sekä ylös- että alaspäin, sunnuntailisän sopiminen muuhun suuruusluokkaan on kuitenkin harvinaista.

Tulos: osittain totta

3. Työntekijä ja työnantaja voivat sopia sunnuntailisän maksamisesta

Ehkä tämän listan yleisin väite. Tätä kuulee erityisesti silloin, kun työnantaja ei halua tätä lisää maksaa. Väittämää kuulee erityisesti sellaisilla aloilla, joilla tehdään paljon pätkä- ja keikkatyötä. Väittämään löytyy laista melko yksiselitteinen vastaus: työaikalain 39 §:n mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työaikalain mukaan kuuluvia etuja on mitätön. Etuja ovat sekä erilaiset lisät että oikeudet lepoaikaan ja kielto teettää joitain töitä ilman suostumusta. Tämä tarkoittaa, että vaikka työntekijä ja työnantaja olisivat sopineet, että sunnuntailisää ei maksettaisi tai se olisi vain 50 %, työntekijä voi milloin tahansa vaatia sitä maksettavaksi. Työnantaja ei voi tällöin vedota sopimukseen. Sunnuntailisiä voi vaatia kaksi vuotta sen vuoden päättymisen jälkeen, jona työt on tehty.

Ainoat tahot, jotka voivat sopia sunnuntailisän maksamisesta millään tavalla työntekijöiden etuja mahdollisesti heikentävästi, ovat johtavassa ja valvovassa asemassa olevia työntekijöitä. Johtavassa tai valvovassa asemassa olevat työntekijät voivat sopia, että sunnuntaikorvaus maksetaan osana kiinteää kuukausipalkkaa, eikä tunti tunnilta. Tämä voi käytännössä tarkoittaa sitä, että sunnuntailisiä maksetaan vähemmän kuin niitä tulisi muutoin maksaa. Tämä vaatii myös sen, että työntekijöille maksetaan jotain palkkakausittain (eli kuukausi, kaksi viikkoa tai muu aika), jotta kyseessä olisi kiinteä korvaus. Johtava asema ei perustu sopimukseen vaan tosiasiallisiin työtehtäväiin

Tulos: osittain totta

4. Sunnuntailisää ei tarvitse maksaa erikseen, jos peruspalkka on riittävän korkea

Tätä väittämää kuulee myös usein erityisesti sellaisilla aloilla, joilla työaikojen vuoksi palkkaan sisältyy paljon erilaisia lisiä. Näissä tapauksissa peruspalkka on selkeästi työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa suurempi, ja sen väitetään kattavan kaikki työaikalain ja työehtosopimuksen lisät. Tämä voi olla keino yksinkertaistaa palkanlaskentaa, jos työajat ovat tiedossa. Usein syynä on kuitenkin yritys käyttää hyväksi työntekijän tietämättömyyttä.

On sinällään sallittua jyvittää lisät kiinteään viikko-, kuukausi- tai tuntipalkkaan erittelemättä niitä erikseen. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että tämä kiinteä palkka on keskimäärin yhtä suuri tai suurempi, kuin mitä työehtosopimus ja työaikalaki edellyttävät. Jos työntekijän työajat muuttuvat edes lyhyeksi aikaa ja sen lisäksi peruspalkka ei enää kata kaikkia lisiä, on työnantajan maksettava sen suuruinen palkka, että kaikki lisät tulevat katettua. On myös olennaista, että työntekijä ja työnantaja sopivat siitä, että lisät maksetaan peruspalkan yhteydessä. Muussa tapauksessa lisät tulee maksaa peruspalkan päälle.

Tulos: osittain totta

5. Kuukausipalkkaisille ei tarvitse maksaa sunnuntailisää

Tämä väittämä liittyy luuloon, että sunnuntailisä liittyy vain tuntipalkkaiseen työhön. Tämä väittämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Työaikalaki ei erottele velvollisuutta maksaa sunnuntailisää työntekijän työsuhteen muodon tai palkan muodostumisperusteen mukaan. Kuukausipalkkaistenkin työntekijöiden työssä sunnuntaitunneilta tulee maksaa joko erillinen korvaus tehtyjen tuntien mukaan, tai teetettäessä sunnuntaityötä säännöllisesti lisätä kuukausipalkkaan kiinteästi määrä, joka kattaa säännöllisesti teetettävät sunnuntaitunnit. Kuten kohdassa 3 jo todettiin, tämä määrä ei saa alittaa tunti tunnilta laskettavan korvauksen määrää

Tulos: epätosi

Muita työoikeudellisia kirjoituksia: https://www.kpflaki.com/blog/categories/ty%C3%B6oikeus

Muita työoikeudellisia kirjoituksiani

Nollatuntisopimus ja työsuhteen päättäminen: https://www.kpflaki.com/blog/nollatuntisopimus-ja-työsuhteen-päättäminen

Milloin työnantaja kuvata työntekijöitä: https://www.kpflaki.com/blog/millä-perusteella-työnantaja-saa-kuvata-työntekijöitä

Koeaikapurku työntekijän tekemänä: https://www.kpflaki.com/blog/koeaikapurku-työntekijän-tekemänä

Työntekijän oikeus kuvata töissä:

https://www.kpflaki.com/blog/voiko-järjestyksenvalvoja-joutua-ongelmiin-valtuuksiensa-käytöstä