Rikosten yksiköinti on joissain tapauksissa vaikea oikeudellinen ongelma. Rikosten yksiköinti tarkoittaa sitä, pidetäänkö tiettyjä tekoja yhtenä jatkettuna rikoksena vai useana yksittäisenä rikoksena. Tämä vaikuttaa mm. rangaistuksen mittaamiseen; yhtä jatkettua tekoa pidetään yleensä lievemmin rangaistavana kuin useita erillisiä tekoja, koska usea teko vaatii useita rikoksentekopäätöksiä. Tämän lisäksi asialla on vaikutusta vanhentumisaikojen laskemiseen; erilliset teot vanhenevat jatkettua tekoa nopeammin. Korkein oikeus otti 17.1.2025 antamassaan ratkaisussa kantaa siihen, pidettiinkö useita kausi-ilmoitusten laiminlyöntejä yhtenä vai useana veropetoksena.
Rikosten yksiköinnistä ja veropetoksesta
Rikoslain 29:1 § sisältää veropetoksen tunnusmerkistön:
”Joka
1) antamalla viranomaiselle verotusta varten väärän tiedon veron määräämiseen vaikuttavasta seikasta,
2) salaamalla verotusta varten annetussa ilmoituksessa veron määräämiseen vaikuttavan seikan,
3) veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, tai
4) muuten petollisesti,
aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen tai sen määräämisen liian
alhaiseksi taikka veron aiheettoman palauttamisen, on tuomittava veropetoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Veropetos vanhenee rikoslain 8:1 §:n mukaisesti viidessä vuodessa, koska enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta.
Rikosten yksiköinnistä ei ole säännöksiä laissa, vaan tämän opit ovat kehittyneet oikeuskäytännössä ja perustuvat lakien esitöihin. Tässä huomioidaan erityisesti tekojen välinen aika, mutta myös rajanveto siinä, onko kyse yhtenäisestä toiminnasta vai selkeästi erillisistä teoista. Korkein oikeus on aiemmassa ratkaisukäytännössään todennut, että tässä huomioidaan ainakin rikostunnusmerkistöjen muotoilu, niiden tavoitteet ja niillä suojattavat oikeushyvät, asianomistajien lukumäärä sekä tekojen motivaatioperusta. Kyseessä on siis kokonaisarviointi. Tätä kutsutaan niin sanotuksi luonnolliseksi katsantokannaksi.
Aiemmassa oikeuskäytännössä veropetosta on pidetty yhtenäisenä rikoksena silloin, kun toimintaa jatketaan myös veroilmoitusten välisenä aikana mm. salaamalla kuluja tai tuloja ja mahdollistamalla siten toiminnan jatkamista.
Tapauksen taustat
Yksityishenkilö A oli B Oy:n toimitusjohtajana laiminlyönyt antaa verovuoden 2016 veroilmoituksen kokonaan. Tämän lisäksi yhtiö oli jättänyt kausiveroilmoituksissaan 1.5.2015–30.4.2016 ilmoittamatta käteismyyntien arvonlisäveron. Yhtiö ei myöskään ollut ilmoittanut A:lle maksettua palkkaa vuosina 2015 ja 2016 ja siten antanut työnantajan kausiveroilmoitukset väärän sisältöisinä. Teot kävivät ilmi ja A:lle toimitettiin haaste 10.10.2022. Tällöin kaikki ennen 10.10.2017 tehdyt teot olisivat olleet vanhentuneita, jos kyse olisi ollut erillisistä teoista.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 16.12.2022. Käräjäoikeus luki A:n syyksi perusmuotoisen veropetoksen jatkettuna tekona ajalta 1.6.2015–13.2.2018. Käräjäoikeus katsoi, että A:n annettua virheellisiä veroilmoituksia yhtiön verotus oli määrätty 20 000 euroa liian alhaisena.
A valitti tuomiosta ennakkopäätösvalituksena suoraan korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että syyte veropetoksesta syytekohdassa kolme hylätään vanhentuneena. Korkein oikeus myönsi valitusluvan ennakkopäätösvalituksena ja otti asian käsittelyyn.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus kiinnitti huomiota siihen, että kyseinen teko kohdistui kolmeen eri verolajiin, joihin liittyivät myös osin erilaiset menettelysäännökset. Teot olivat myös monilta osin toisistaan riippumattomia, käteismyynnin arvonlisävero voitiin jättää ilmoittamatta riippumatta siitä, ilmoitettiinko vai jätettiinkö palkat ilmoittamatta. Myös tekotavat vaihtelivat ainakin jonkin verran, osassa ilmoitus jätettiin kokonaan antamatta, osassa taas ilmoitus annettiin väärän sisältöisenä. Korkeimman oikeuden arvion mukaan nämä puolsivat sitä, että teossa olisi kyse eri rikoksista.
Korkein oikeus kuitenkin punnitsi tätä vastaan veropetossääntelyn tavoitteita. Veropetos on rikoksena yleissäännös, jolla säädetään rangaistavaksi kaikenlainen verojen ja muiden julkisten maksujen välttely petollisella toiminnalla. Veropetossääntelyn tavoitteena on suojata verotulojen kertymistä ja siten julkista taloutta. Korkein oikeus totesi myös, että tyypillisesti veropetosta on aiheellista tarkastella yhtenäisenä toimintana, jos teoilla on sama motivaatioperusta ja ne ovat ajallisessa yhteydessä toisiinsa.
Korkein oikeus totesi, että tässä tapauksessa syyksi luettu menettely on liittynyt yhtiön toimintaan tilikaudella 2015–2016 ja sitä koskeviin velvoitteisiin verotuksessa. Tällä yhtiö oli välttänyt maksamasta tuloveroa ja arvonlisäveroa sekä ennakonpidätyksiä A:n palkoista. Syynä A oli kertonut henkilökohtaisten voimavarojen puutteen ja tästä johtuvat kirjanpidon laiminlyönnit. Hänen syykseen oli luettu myös arvonlisäveroilmoitusten antamista myöhässä, ja hän oli vasta vuonna 2017 saadun konkurssiuhkaisen maksukehotuksen jälkeen saanut apua toimittaakseen kirjanpitoaineiston tilitoimistoon. Korkein oikeus totesi, että tämä syy on yhtenäinen motivaatioperusaltaan selvästi yhtenäinen tekokokonaisuus.
Korkein oikeus totesi, että myöhemmin annetut ilmoitukset koskivat samoja tietoja, jotka oli jo aiemmin laiminlyöty ilmoittaa yhtiön tilikauden 2015–2016 verotuksessa. Korkein oikeus totesi, että A:n motivaatioperusta oli pysynyt koko ajan samana vuodesta 2015 vuoteen 2017 asti, minkä vuoksi A:n toiminta ei ilmentänyt uutta rikoksentekopäätöstä. Tällöin teot tuli katsoa yhdeksi rikokseksi.
Korkein oikeus katsoi tällä perusteella, että teko oli loppunut 26.1.2018, jolloin viimeinen puutteellinen kausiveroilmoitus oli annettu. Koska haaste oli annettu tiedoksi 10.10.2022, syyteoikeus ei ollut vanhentunut. Korkein oikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota syyksilukemisen osalta, ja A:n syyksi luettiin veropetos ajalta
1.6.2015–26.1.2018.
Yhteenveto
Korkeimman oikeuden uusin ennakkopäätös täsmentää veropetosten yksiköintiä ja siten myös vanhentumista. Ratkaisun perusteella veropetokset katsotaan herkemmin yhdeksi teoksi, jos erillisiä rikoksentekopäätöksiä ei voida havaita. Tämä tulee vaikuttamaan syyksi luettavien veropetosten määrään ja laajuuteen, mutta myös vahingonkorvausten määrään, kun tekoajat katsotaan jatkuneeksi pidempään.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Juristi, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments