Korkein hallinto-oikeus antoi 11.12.2024 päätöksen asiassa, jota vastaavaan korkein oikeus oli antanut alle kuukausi aikaisemmin oman ennakkopäätöksensä. Asia koski oikeusavun tuntipalkkion määrää ja erityisesti sitä, tulisiko valtioneuvoston asetuksessa säädetystä tuntipalkkiosta poiketa oikeusapulain edellyttämän kohtuullisuuteen perustuen. Tässä oikeustapauskommentissa käyn läpi tapauksen taustat, keskeisen lainsäädännön ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun.
Lainsäädäntö
Tapauksessa käsitellään oikeusapulain ja oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen suhdetta.
Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan:
“Yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä niihin käytetyn ajan perusteella ja välttämättömästä matkustamisesta johtuvasta ajanhukasta sekä korvaus kuluista. – – Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan, tuntipalkkion suuruudesta, asiakohtaisesta vähimmäispalkkiosta, korvattavista kuluista sekä niistä asia- ja avustajakohtaisista syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa. – –”
Lainkohdan mukaan yksityiselle avustajalle maksettavan palkkion on oltava kohtuullinen ja tarkemmin tuntipalkkiosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Palkkioasetuksen 6 §:n mukaan:
“Tuntipalkkio on 110 euroa.”
Pykälä on yksiselitteinen, mutta sen suhde edellä käsiteltyyn oikeusapulain edellyttämään kohtuullisuuteen ei ole. Asetuksen ja lain suhteesta säädetään perustuslain 107 §:ssä:
“Jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.”
Jos asetus on ristiriidassa lain kanssa, ei asetusta saa perustuslain mukaan soveltaa. Kysymys siis on, onko palkkioasetuksessa säädetty 110 euron tuntipalkkio oikeusapulaissa tarkoitetulla tavalla kohtuullinen, ja voidaanko mahdolliseen kohtuuttomuuteen puuttua perustuslain 107 §:n nojalla.
Tapauksen taustat
Asiassa muutoksenhakijalle oli myönnetty oikeusapua ilman omavastuuosuutta. Hänen avustajansa oli vaatinut tuntipalkkiokseen 130 euroa, eli enemmän kuin asetuksen mukaisen 110 euroa. Vaatimusta ei ole tältä osin erikseen perusteltu, mutta ilmeistä oli, että sen perustana on korkeimman oikeuden 19.11.2024 antama ennakkopäätös KKO 2024:71, jossa korkein oikeus katsoi avustajan olleen oikeutettu 130 euron tuntipalkkioon.
Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti päätti siirtää asian käsiteltäväksi täysistunnossa, koska asia liittyi oikeusavun tuntipalkkion määrittämiseen ja korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 2024:71, jossa korkein oikeus oli jättänyt valtioneuvoston asetuksen säännöksen soveltamatta perustuslain 107 §:n nojalla. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään katsonut, että palkkioasetuksen soveltaminen ja tuntipalkkion maksaminen 110 euron määräisenä olisi ollut ristiriidassa oikeusapulain 17 §:n kanssa, koska asetuksen perusteella maksettava palkkio ei olisi laissa edellytetyn mukaisesti kohtuullinen. Korkeimman oikeuden perusteluissa keskeistä oli, että palkkioasetuksen 6 §:n mukaista tuntipalkkiota on viimeksi tarkistettu vuonna 2014, jolloin tuntipalkkio korotettiin 100 eurosta 110 euroon.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä annettiin painoarvoa sille, että avustajan tuntipalkkion suuruudesta säätäminen on oikeusapulain 17 §:ään sisältyvän yksilöidyn asetuksenantovaltuuden nojalla osoitettu valtioneuvoston tehtäväksi. Kysymys tämän valtuuden nojalla säädetyn tuntipalkkion soveltamatta jättämisestä on valtiollisten tehtävien jaon kannalta periaatteellisesti tärkeä ja vaikutuksiltaan laajakantoinen. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että lainsäädännössä on useita muitakin valtuuksia säätää kohtuullisesta palkkiosta tai korvauksesta asetuksella.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2024:71 merkitsisi järjestelmätasoista muutosta siihen, millä perusteella oikeusapulain mukaisia avustajanpalkkioita tuomioistuimissa määrätään. Palkkioasetuksessa säädetyn tuntipalkkion soveltamatta jättäminen edellyttäisi tapauskohtaista tuntipalkkion kohtuullisuuden arviointia huomattavassa määrässä tuomioistuinten ja myös oikeusaputoimistojen käsittelemiä asioita. Se olisi omiaan heikentämään valtion kuluvastuun yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta sekä avustajien että erityisesti omavastuun piirissä olevien oikeusavun asiakkaiden kannalta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeusapulaissa tarkoitettu palkkion kohtuullisuus tulee ensisijaisesti arvioitavaksi harkittaessa avustajan toimenpiteisiin käyttämän ajan tarpeellisuutta ja matkustamisesta johtuvan ajanhukan välttämättömyyttä. Lisäksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että se, että tuntipalkkiota ei ole useaan vuoteen tarkistettu, on asetuksenantovaltuuden suoman harkintavallan seuraus.
Vuonna 2002 voimaan tulleeseen oikeusapulakiin johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että oikeus pätevään oikeusapuun nähdään nykyaikaisessa oikeusajattelussa eräänä keskeisenä oikeuksien ja lainkäytön tosiasiallisen saavutettavuuden sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeena. Todettakoon, että ilman oikeusapulakiin perustuvaa avustajan palkkiota moni ei saisi mitään oikeusapua oikeudenkäyntiprosessiin.
Vastaavasti korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kysymys on prosessuaalisesta perusoikeudesta, joka osaltaan takaa sen, että kansalaisille turvataan tosiasiallinen ja yhdenvertainen mahdollisuus päästä oikeuksiinsa tiedollisen eriarvoisuuden estämättä ja taloudellisesta asemastaan riippumatta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ristiriita asetuksessa säädetyn tuntipalkkion määrän ja oikeusapulain välillä voisi tulla kysymykseen lähinnä tilanteessa, jossa tämän perusoikeuden toteutuminen vaarantuisi siitä syystä, että tuntipalkkion alhaisen tason vuoksi ei olisi saatavilla päteviä oikeusavustajia. Korkein oikeus oli tältä osin todennut, että oikeusavun palkkiotaso vaikuttaa pätevän oikeusavun saatavuuteen, ja että jos palkkioiden taso on suhteettoman alhainen verrattuna muutoin maksettuihin palkkioihin, oikeus saada pätevää oikeudellista apua taloudellisesta asemasta riippumatta ja siten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin voivat vaarantua.
Johtopäätöksenä korkein hallinto-oikeus totesi, että palkkioasetuksen 6 §:ää ei tule jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta, vaan avustajan palkkio on määrättävä asetuksessa säädettyä tuntipalkkiota noudattaen.
Lopuksi
Tapauksessa korkein hallinto-oikeus katsoi, että palkkioasetuksen mukainen 110 euron tuntipalkkio ei ollut siten oikeusapulain vastainen, että siitä tulisi poiketa perustuslain perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös siis erosi korkeimman oikeuden päätöksestä, joka oli annettu vastaavassa asiassa vain kuukautta aikaisemmin. Tapaus on erityisen mielenkiintoinen siksi, että vastaavaa tilannetta korkeimpien tuomioistuinten tulkintaeroista samassa asiassa ei pääsääntöisesti koskaan tule, tai edes voi tulla vastaan.
Vahvasti velvoittava oikeuslähde velvoittaa yli heikomman oikeuslähteen, ja siinä missä laki onkin normihierarkiassa asetusta korkeammalla, on asetus vastaavasti prejudikaattia velvoittavampi. Korkeimpien tuomioistuinten tulkinta voi kuitenkin kuvastaa ja ohjata sitä, miten lainsäädäntöä on tarkoituksenmukaista tulkita, ja ennakkopäätöksestä poikkeamisen tuleekin lähtökohtaisesti olla perusteltua.
Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat tulleet päinvastaisiin päätöksiin asiassa, jota sovelletaan käytännössä päivittäin Suomen tuomioistuimissa. Tällöin päädytään tilanteeseen, jossa lain- ja ennakkopäätösten soveltaminen tulee olemaan epäyhtenevää tuomioistuinten välillä. Tästä puolestaan seuraa se, että oikeusturvan perusperiaatteiden, kuten yhdenmukaisuuden ja ennustettavuuden, toteutuminen kärsii. Toivottavaa siis olisi, että tilanne selkeytyisi lainsäädäntötasolla jo lähitulevaisuudessa.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
ON, LKV
Julkinen kaupanvahvistaja
Oikeusnotaari
Lakitoimisto KPF
050 5513 013
Comments